Päivitystä kiertueelta

Moi!

Yritän tämän päivän postaukseen tiivistää viimeisen viikon tapahtumat. Niitä on piisannut, uskokaa tai älkää. Sen takia postaus saattaa venähtää… 

Tosiaankin kiertue-elämä on hyvin hektistä, meillä on lähestulkoon koko ajan menoa joka päivä. Ei ole yhtään tylsää hetkeä! Perjantaina 27.7 meillä oli konserttipäivä. Aamupäivällä oli vapaaehtoinen käynti Jiang’anin temppelissä. Se oli todella hieno paikka, katot oli kullattu aidolla kullalla. Ainoa huono puoli oli se, että se oli Shanghain keskustassa ja kesällä Kiina ei ole mitenkään kylmä paikka… Olin likomärkä, kun pääsin takaisin hotellille! 

Shanghain konsertti meni todella hyvin. Omalta osaltani se oli ehkä parhaiten mennyt konsertti. Tuntui, että koko orkesteri oli hyvin keskittynyt ja kommunikointi toimi hyvin. Shanghain konserttisali oli kaunis, mutta yllättävän pieni. 

Seuraavana päivänä suuntasimme rautatieasemalle, jossa hyppäsimme Pekingin junaan. Kaikki Kiinassa on uskomattoman suurta ja ihmisiä on järisyttävän paljon. Laitan alle kuvan, josta saa käsityksen rautatieaseman ihmismäärästä. Juna, jolla matkustimme, oli luotijuna ja matkamme kesti 4 tuntia. Matkan aikana pelasimme porukalla korttia ja minä tein tytöille lettejä. Maisemat ikkunasta eivät olleet mitenkään kummoisia, aika masentavan näköistä oli välillä. Itse en voisi asua Kiinassa maaseudulla! 

Peking kaupunkina oli mielenkiintoinen, mutta ilmansaasteet olivat uskomattomia. Meidän siellä olon aikana ilmansaasteita oli vähän, mutta minulla oli silti vaikeuksia hengittää. En nähnyt aurinkoa kertaakaan, koska sumua oli niin paljon. Poskeni kuitenkin paloivat, koska unohdin laittaa aurinkorasvaa… 

Kävimme 29.7 Kielletyssä Kaupungissa. Kierros oli kiinnostava ja saimme otettua sieltä pari hyvää kuvaa! Saman päivän konsertti oli menestys. Yleisö taputti todella pitkään, tuntui että aplodit eivät lopu koskaan. Konsertti livestreamattiin movici.tv-osoitteessa. Tästä osoitteesta pääsee katsomaan meidän konsertin. 

Kiinassa soittaminen oli mielenkiintoista, koska yleisön joukossa oli ihmisiä, jotka vahtivat yleisön käytöstä. Jos joku kaivoi kännykän esille kuvatakseen meitä, vahtijaihmiset alkoivat osoittamaan häntä punaisella laser-valolla. He eivät lopettaneet osoittamista ennen kuin hän on lopettanut kuvaamisen ja laittanut kännykkänsä pois. Oli välillä hieman vaikeaa soittaa, kun näkee punaisia valoja yleisössä. 

Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin kohti Kiinan muuria. Lähtö oli aamulla klo 6.30 ja koko orkesteri käytännössä nukkui koko ajomatkan ajan. Ylös Kiinan muurille pääsimme lasketteluhissejä käyttämällä. Oli hieman hassua istua hississä ilman laskettelukamoja. Itse muurilla me katseltiin maisemia ja otettiin kuvia. En voi vieläkään uskoa miten se on voitu rakentaa. Aivan uskomatonta. 

Muurin jälkeen lepäsin hotellissa hieman, suuntasin hotellin uima-altaalle ja otin pitkän suihkun. Lepotauon jälkeen suuntasin Sophian kanssa kävelemään Wangfujing-kadulle. Päätimme hakea teetä sellaisesta pienestä teepuodista, koska olimme janoisia. Teepuodissa työvuorossa sattui olemaan aivan supersöpö nuorimies. Hän hymyili minulle söpösti ja hän takelteli hieman sanoissaan… Se oli niin söpöä! Joimme Sophian kanssa teemme ja jatkoimme matkaa. Juuri kun meidän piti palata takaisin hotellille, sanoin Sophialle, että minun pitää tehdä eräs asia. Hän katsoi minua hieman hämmentyneenä, kun pyysin häneltä paperia ja kynää. Hän antoi minulle paperin ja sain kynän Victoria’s Secret-liikkeestä. Kirjoitin paperille nimeni ja puhelinnumeroni. Kävelin takaisin teepuotiin ja pyysin jutella sille söpöläiselle, joka oli palvellut meitä. Annoin hänelle lapun ja hän katsoi sitä hetken hämmentyneenä. Hän luki nimeni ääneen ja sitten katsoi minua. Koska minulla oli kiire, iskin hänelle silmää ja käännyin kannoillani. (En voi vieläkään uskoa, että tein sen!) 

Illalla hengailimme 6 hengen porukalla minun ja Sophien huoneessa, koska meillä oli sviitti ja muilla ei. Meillä oli kaksi erillistä makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta ja olohuone. Minun ja Sophien lisäksi huoneessa oli Alex, Drew, Liz ja Adrian. Valvoimme aamulla klo 3.30 saakka, vaikka meidän piti herätä aamulla klo 7.30 kentälle lähtöä varten. Valvominen oli ehkä yksi tyhmimmistä ideoista mitä olen ikinä toteuttanut, mutta se oli myös ehkä yksi hauskimmista. Nauroimme maha kippurassa koko ajan. Aloitimme illan katsomalla leffaa ja sen jälkeen juttelimme päättömiä. Kaikki olivat todella väsyneitä, joten jutut olivat todella absurdeja. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon. Olen todella iloinen, että valvoin muiden kanssa. 

Seuraavan päivän ohjelmassa ei ollut mitään muuta kuin matkustaminen Pekingistä Souliin, joten se oli hyvä päivä toipumiseen. Saavuimme hotelliin ehkä klo 18 maissa. Lepäsimme hetken huoneessa ja sitten suuntasimme porukalla päivälliselle. Söimme paikallista ruokaa ja täytyy sanoa, että jotkut ruoat olivat minun makuun hieman liian tulisia! Maistoin erästä keittoa ja silmäni rupesivat vuotamaan, koska se oli niin tulista… Se oli varmasti hauskaa katsottavaa ravintolan henkilökunnalle. 

Maisema hotellihuoneen ikkunasta.

Illalla Liz ja Alex tulivat hengailemaan minun ja Sophien huoneeseen. He olivat siellä jonnekin vähän puolen yön jälkeen. Alex yritti lähteä nukkumaan omaan huoneeseensa, mutta huomasi käytävällä RA:n vahtimassa, ettei kukaan liiku käytävillä klo 23.30 jälkeen. Alexilla ja Lizillä ei siis ollut mitään keinoa päästä takaisin omiin huoneisiinsa, koska RA oli hissien luona. Heillä ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä meidän huoneeseen nukkumaan. Olimme kuin sillit suolassa, kun nukuimme samoissa sängyissä. Minä olin aamulla viimeinen, joka heräsi. Heräsin siihen, kun Liz ja Alex juttelivat ja kuulin ”she looks so peaceful”. Siitä tuli yksi meidän lentävistä lauseista. 

1.8 aamupäivällä ostin vähän tuliaisia perheelle. Meillä ei ollut muuta yhteistä ohjelmaa kuin konsertti. Soulin konserttisali oli todella hieno, se on tähän mennessä suosikkini. Konsertti meni hyvin ja meillä oli konsertin jälkeen pieni juhla. Söimme pieniä sormipaloja ja kuuntelimme kun järjestävät ja kapellimestari kiittelivät kaikkia tämän projektin osapuolia. Tilaisuus oli hieno, mutta ei ihan sitä mitä odotin. Tunnelma oli hieman jäykähkö. 

Tänään aamupäivällä kävelimme Bongeunsa-nimiseen temppeliin. Oppaamme kertoi paljon mielenkiintoisia asioita buddhalaisuudesta. Temppeli oli mielenkiintoinen ja pääsimme kurkistamaan heidän palvelusta. 

Temppelin jälkeen suuntasimme hotellille, luovutimme huoneet, söimme lounasta ja suuntasimme SMTOWNiin. Saimme yksityisen esittelyn heidän toiminnasta ja tiloista. SMTOWN on yksi Etelä-Korean KPOP-agenteista. Heidän markkinoimia yhtyeitä ovat mm Red Velvet ja Shinee. Oli todella hienoa päästä käymään siellä. Ennen tätä en edes tiennyt kuinka suuri juttu KPOP on. Kun pääsen kotiin, taidan kuunnella KPOP-musiikkia! 

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka jaksoivat lukea tänne saakka! 

~Charlotte~

Carnegie Hall ja kiertue-elämää

Moi!

Paljon on kerennyt tapahtumaan sitten viime kerran kun kirjoitin tänne.

15.7 meillä oli kamarimusiikkikonsertti Caramoor-nimisellä festivaalilla. Meidän kamarimusiikkiporukan esiintyminen meni ihan hyvin, siellä oli vaan todella kuuma. Kesken esiintymisen minusta tuntui, että viulu ei meinaa pysyä paikoillaan. Pelotti, että se lipsahtaa pois paikoiltaan! Kaikki meni kuitenkin todella hyvin ja esiintyminen sujui mallikkaasti. Soitimme Enescun oktetin. Sanotaanko vaikka näin, että meillä meni ihan kiitettävästi aikaa sen opetteluun! Se on todella vaikea soittaa yhteen. Onnistuimme saamaan sen kasaan kuitenkin juuri ennen konserttia. 

Kamarimusiikin jälkeen palasimme takaisin kampukselle. Söimme grilliruokaa ulkona NYO Jazz-ihmisten kanssa. NYO Jazz on tänä vuonna perustettu uusi orkesteri, joka soittaa Big Band-musiikkia. He lähtevät Eurooppaan kiertueelle. Tapaamani jazz-muusikot vaikuttivat todella rennoille.

Seuraava viikko sujuikin pääasiassa treeneissä. Kaikki olivat hyvin keskittyneitä treeneissä, koska kaikkien mieltä painoi tuleva Carnegie Hallin konsertti. Meidän konsertti oli 19.7. Se sujui todella hyvin ja täytyy sanoa, että on aivan uskomatonta että minä pääsin soittamaan sinne! En voi millään sisäistää, että olin oikeasti siellä lavalla. Ensimmäinen kertani Carnegie Hallissa ja kaiken lisäksi vielä lavalla. Akustiikka oli aivan mahtava. Pystyin kuulemaan oman soittoni kaikista hiljaisimmissa ja kaikista voimakkaimmissa kohdissa aivan yhtä kirkkaasti. Oli todellakin luksusta päästä soittamaan sinne.

Minä, Alex ja Liz

Tässä on meidän RA ryhmä Carnegie Hallin katolla.

Konsertin jälkeisenä päivänä me suuntasimme nokkamme kohti lentokenttää, jotta kiertueemme voisi alkaa. Lensimme kokonaiset 14,5 tuntia Taipeihin, Taiwaniin. Sanotaanko vaikka näin, että minulla ei todellakaan ole kylmä! Täällä kaikki ovat hyvin kohteliaita, henkilökunta on todella ystävällistä. Saavuttuamme Taipeihin (22.7) koko päivä meni aikalailla lentomatkasta toipuen. Kävin aamupäivällä altaalla ja sitten suuntasin muutaman kaverin kanssa kaupungille kävelemään. Löysimme pienen paikallisen leipomon, jossa oli todella hyviä leipiä! Sitten vähän suuremman kaveriporukan kanssa kävimme hakemassa paikallista Bubble Tea-teetä. Hyvää oli! Illalla koko orkesteri meni syömään ravintolaan, jossa tarjottiin todella hyvä illallinen. Ruoka sisälsi todella monta ruokalajia (ainakin kahdeksan) ja kaikki olivat todella maukkaita. Ruokailun jälkeen koko orkesteri nuokkui tuoleillaan aikaeron takia. Olimme varmaan todella viehättäviä vieraita…

Seuraavana päivänä me olimmekin vähän pirteämpiä ja meidän päivän ohjelmana oli käydä tutustumassa National Palace Museum-museoon. Museo oli mielenkiintoinen. Siellä oli paljon kirjoja, posliiniastioita, maalauksia ja muita historiallisia käden töitä. Museovierailun jälkeen otimme tottakai kuvia museon ulkopuolella!

Illalla kävimme porukalla tutustumassa Shilin Night Markettiin. Siellä oli todella paljon ihmisiä ja aivan järkyttävän paljon pieniä myyntikojuja. Siellä myytiin todella paljon kaikkea pientä ja söpöä krääsää. Kämppikseni Sophie sai otettua todella hienoja kuvia! Mielestäni Taipein kadut ovat kauneimmillaan yöllä, kun kaikki kyltit loistavat eri värisinä.

Meidän konsertti Taiwanin kansallisessa konserttisalissa (National Concert Hall of Taiwan) ei mennyt ihan putkeen. Kaikilla oli vielä jetläggi päällä ja kaikki käytännössä nuokkuivat paikoillaan. Itse nuokuin Sibeliuksen 2. sinfonian läpi… Pulttikaverini konsertin ensimmäisessä puoliskossa on Drew. Meillä oli todella hauskaa konsertissa, koska päätimme tehdä pienen jekun ihan vain viihdyttääksemme itseämme. Gershwinin pianokonsertossa on sellainen pizzicato-paikka, joka on todella nopea. Päätimme Drewn kanssa soittaa sen sillä tavalla, että hän soittaa äänet jotka ovat iskuilla ja minä soitan äänet, jotka eivät ole iskuilla. Meillä oli naurussa pitelemistä, kun vilkaisimme toisiimme sen kohdan jälkeen. En usko, että kapellimestari huomasi mitään!

Tämä oli meidän konserttitalo.

Saavuimme eilen tänne Shanghaihin. Tänään meillä oli todella hieno ja kattava kaupunkikierros. Viihdyn täällä todella hyvin. Mielestäni kaikki kauniit pilvenpiirtäjät ovat todella viehättäviä. Jostain syystä minulle tulee inspiroitunut fiilis täällä. Mutta alle laitan vielä pari kuvaa tältä päivältä!

Pienoismalli Shanghaista (ei koko kaupunki). Kaupunki on järkyttävän suuri.

~Charlotte~

New Yorkin kuulumisia!

Moi!

En ole kerennyt kirjoittamaan tänne yhtään mitään viimeisen parin viikon aikana, koska elämä täällä New Yorkissa on todella hektistä. Eikä edes pelkästään New York, vaan USA:n kansallinen nuoriso-orkesteri. Meillä on joka päivä orkesteritreenejä ainakin viisi ja puoli tuntia. Sen lisäksi meillä on myös kamarimusiikkia ja paljon vapaa-ajan toimintaa. 

Tätä kirjoittaessa en todellakaan muista mitä kaikkea olemme tehnyt täällä, joten käytän apunani rakasta kalenteriani. Kirjoitan vain kaikista mielenkiintoisimmista tapahtumista tänne. Minulla oli esiintymisasujen sovitus perjantaina 6.7. Siinä kävi sen verran hassusti, että naisten housut eivät istuneet minulle ollenkaan... Vaateasiantuntijat katsoivat hetken kroppaani ja päättivät sovittaa minulle miesten housuja. Ne sopivat minulle täydellisesti, joten meikäpoika esiintyy miesten housut päällä! 

Sitten lauantaina 7.7 me esiinnyimme New Yorkissa sellaisessa side-by-side tapahtumassa, jossa me soitimme paikallisten nuorten muusikoiden kanssa sellaisessa järkyttävän suuressa orkesterissa. Volyymi oli sen verran kova, että onneksi minulla oli korvatulpat! 

Bussissa matkalla konserttiin!

Toivottavasti tästä saa jotakin käsitystä orkesterin koosta.

Konsertin jälkeen me suuntasimme hulppealle jahdille nauttimaan New Yorkin maisemista, hyvästä ruoasta ja hauskasta seurasta! Risteily kesti suurinpiirtein kolme tuntia, ja siihen kuului tottakai kuvien ottamista, tanssimista ja nauramista. Risteilyn lopuksi jahdilla alkoi todella hauskat tanssibailut. Oli todella hauskaa vain rentoutua ja nauttia elämästä kaiken tämän rankan treenaamisen keskellä! 

Seuraavana päivänä päätimme suunnata kolmen kaverin, Drewn, Alexin ja Elizabethin kanssa Connecticutissa sijaitsevaan pieneen kaupunkiin nimeltä Greenwich. Se reissu oli todella hauska! Me kirjaimellisesti kävelimme Connecticutiin (koska kävelimme rajan yli) ja sitten suuntasimme überillä sinne kaupunkiin. Meillä oli todella hauskaa siellä, vietimme harvinaisen paljon aikaa vain istumalla satamassa ja kahviloissa ja juttelemassa. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon. 

Minulla ei juuri nyt ole kuvaa meistä neljästä (laitan sen myöhemmin, kunhan saan kuvan käsiini), mutta nauttikaa näistä maisemakuvista! 

Täällä oli viulun mestarikurssi, jota piti Metropolitanin oopperaorkesterin konserttimestari. Soitin hänelle Paganinin 1. viulukonserttoa. Täytyy sanoa, että hän on aivan huippu muusikko, joka kyllä tietää mitä tekee! Ainakin täällä usassa orkesterimuusikoiden taso on aivan älyttömän korkea. Jokainen heistä voisi varmaan olla maailmaa kiertävä solisti, jos olisi ollut erilainen tuuri. Mutta jokatapauksessa laitan tähän hienon selfien meidän mestarikurssin jälkeen! 

Täällä on iltaisin ollut tapana pelata korttia! Minulle illan pelihetket ovat päivän kohokohtia. Niissä pääsee tutustumaan soittajiin hauskassa ja rennossa ympäristössä, josta on soittomaailman kilpailuasetelma poistettu. Pelaaminen on tottakai parasta silloin kun itse voittaa... 

Tähän loppuun vielä lyhyesti sellaista, että kämppikseni täällä on Sophie, joka aloittaa syksyllä opinnot Harvardissa. Hän on todella mukava ja rento tyyppi ja meillä synkkaa hyvin! Ei ole ollut yhtään riitoja ja molemmat ovat joustavia. 

Sophie soittaa muuten alttoviulua!

Tästä postauksesta tuli todella pitkä. Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea loppuun saakka!

~Charlotte~

Olen saapunut New Yorkiin!

Moi!

Meikäpoika on nyt vihdoin saapunut ja kotiutunut tänne New Yorkiin. Lensin tänne Reykjavikin kautta ja lentoni saapui JFK lentokentälle pari tuntia myöhässä. Olin kuitenkin salaa vähän onnellinen siitä, että lento oli myöhässä, koska laskeutuessamme sain otettua kivoja kuvia. 

Täällä NYOssa (USA:n kansallisessa nuoriso-orkesterissa) on ainakin tällä hetkellä todella kilpailullinen ilmapiiri. Tänään on meneillään koesoitot, joissa päätetään ketkä on äänenjohtajia. Olen jo soittanut oman koesoittoni tänään aamupäivällä, se meni aika keskiverrosti. Ei ollut minun osaltani mitään huippusoittoa. Jännityksen aiheuttama adrenaliini rupesi purkautumaan kesken koesoittoni ja joissakin paikoissa rupesin tärisemään. En sitten yhtään osaa sanoa kuinka paljon se kuului läpi, mutta toivottavasti ei liian paljon! 

Me asutaan täällä sellaisella yliopiston kampuksella. Jaan huoneen alttoviulistin, Sophien, kanssa. Hän vaikuttaa mukavalta. Me olemme samassa huoneessa koko harjoitusperiodin ajan ja koko kiertueen ajan. 

En pysty yhtään sanomaan kuinka paljon kerkeän tänne päivittelemään, meidän päivät näyttää olevan todella täysiä. Jos haluaa seurailla kuulumisiani, kannattaa kurkata Instagramiin, jossa käyttäjätilini on @chillaa1999. Sieltä varmasti löytyy päivityksiä! 

~Charlotte~

Että sellainen Houseboat...

Hei!

Me vietettiin perheen kanssa juhannusta vähän etukäteen... Meidän oli tarkoitus lähteä viettämään juhannusta houseboatilla Päijänteelle ihan juhannuksen ajaksi, pe-ma, mutta säätiedotusta katsellen äiti totesi, että "ei tule kyllä yhtään mitään". Ja niinpä hän soitti houseboattien vuokraajille ja vaihtoi meidän varausta. Olimmekin liikkeellä ke-pe. 

Ihan ensimmäinen kommellus sattui, kun lähdimme satamasta. Tai kun siis yritimme lähteä. Jotenkin ihmeellisesti poijua irrottaessa poiju sujahti houseboatin alle ja se tarttui kiinni moottoriin. Siinä sitten satamassa junnattiin ainakin puoli tuntia, kun ei meinattu millään päästä irti siitä. Lopulta isä vaihtoi houseboatin suuntaa ja tämän seurauksena meidän houseboat lähti liikkeelle hyvin vauhdikkaasti ja törmäsi viereiseen houseboatiin. Kyseisen houseboatin moottoriin tuli halkeama ja meidän perheelle tuli 350€ maksettavaa. Sanotaanko vaikka näin, että tuli siinä venereissulle hintaa!

Sää oli kuitenkin hyvin suotuisa. Pystyimme saunomaan ja uimaan monta kertaa, vaikka vesi oli hieman vilakkaa! Minä, kunnon kaupunkilainen, uskalsin jopa lähteä soutamaan yksikseni. Todella hauskaa ja rentouttavaa oli!

Äiti ei millään uskaltanut nukkua rennosti, koska pelkäsi koko ajan, että meidän houseboat irtoaa ankkuristaan ja että aamulla herätessään me olisimme jossakin aivan muualla. 

Aivan kuin tilauksesta, torstain ja perjantain välisenä yönä meidän houseboatin ankkuri ei sitten kestänyt yön aikana tulleita kovia tuulia ja me olimme lähteneet tuuliajolle. Äiti aivan paniikissa herätti isäni ja isä pelasti tilanteen, aivan kuin aina. 

Viimeinen kommellus sattui satamassa, kun olimme palauttamassa houseboattia. Minulle annettiin todella vaativa tehtävä, laittaa sellainen koukku kiinni satamassa olevaan poijuun, kun houseboat on parkkeeraamassa. Ihan kuin arvata saattaa, minä epäonnistuin tuossa tehtävässä ja sain kaiken lisäksi tiputettua sellaisen kepin veteen! Sitten isän piti soutaa kumiveneellä sen kepin luo ennen kuin se ehti jonkun veneen alle. Onneksi saatiin koukku poijuun ja päästiin myös loppujen lopuksi takaisin maan kamaralle!

Tähän loppuun vielä tällainen harvinaisen edustava selfie meistä :)

~Charlotte~

Vauhdikas viikonloppu!

Moi!

Viime viikonloppuna minulla oli paljon tekemistä. 

Suuntasin lauantaina klo 17 hujakoilla kohti Palokkaa, koska siellä järjestettiin kahdelle vaihto-oppilasystävälle läksiäiset. Juhlat olivat täysi yllätys molemmille, ja saimmekin kauniit reaktiot molemmilta! Kun Pingping tuli, hänen leuka loksahti auki ja hän vain tuijotti meitä sanattomana suu auki. Rebekka taas itki ilon kyyneleitä, kun hän näki meidät. Huomenna molemmat istuvat jo lentokoneessa matkalla kotimaihinsa. 

Tässä on todella kaunis kuva meistä McDonald'sin aterian jälkeen...

Läksiäisten jälkeen siirryin Jyväskylän keskustaan Saaran 20v juhliin! Saara oli oikein kauniisti koristellut asuntonsa ja hän oli itsekin hyvin kaunis. Saaran asunnolta siirryimme Revolutioniin viettämään iltaa. Mukavat juhlat oli!

Sunnuntaina nukuin pitkään, koska lauantai-ilta saattoi hieman venähtää... Soitin siinä aamupäivällä ja illaksi menimme perheen kanssa Suolahteen erään ystäväperheen, Mäenpäiden, mökille. Heillä on todella kaunis mökki, jossa me söimme erittäin hyviä ruokia ja saunoimme. Täytyy kyllä sanoa, että nautin tuosta mökkeilystä todella paljon! 

Päästiin saunomaan tynnyrisaunaan!

~Charlotte~

Viitasaaren mökkireissu

Moi!

Perjantaina me lähdettiin minun vanhempien  kanssa matkaamaan kohti Viitasaarta, josta olimme vuokranneet mökin tämän viikonlopun ajaksi. Mökki oli oikein soma, siinä oli erikseen saunamökki, aitta (jossa nukuttiin) ja päärakennus. Perjantaina sain otettua kauniin kuvan, koska Keitele oli aivan tyyni!

Siellä mökillä oli aivan älyttömästi hyttysiä. Sen takia me lähdettiinkin tulemaan kotiin jo lauantai-iltana... Ei kaupunkilaisten huumori kestänyt yhtään pidempään! Täytyy sanoa, että oli harvinaisen pitkä yö, kun tapoin hyttysiä niin paljon kuin vain kerkesin. Tuntui, että niitä tuli koko ajan lisää kuin sieniä sateella.

Mutta kaiken kaikkiaan oli kiva reissu, laitan tähän loppuun vielä kuvan äidistäni, kun hän soutaa ja kertoo minulle tärkeitä elämänohjeita :) 

~Charlotte~