Helsinki-päivä

Moi!

 

En oikein tiennyt mistä kirjoittaisin, joten päätin kirjoittaa eilisestä Helsingin reissustani. Käyn Helsingissä kerran viikossa soittotunneilla, yleensä torstaisin tai perjantaisin. Helsingissä minulla on aina soittotunti ja yleensä myös luokkatunti. Lähden amulla 10 maissa junalla kohti Tamperetta, jossa vaihdan junaa. Ekassa junassa teen läksyjä ja kuuntelen musiikkia. Tokassa junassa jatkan läksyjen tekoa ja käyn syömässä. Eilen päätin ottaa Pasta Carbonaran. Ruoka oli hyvää.

 

 





Junan saavuttua Helsinkiin, kävelen mahdollisimman nopeasti N-talolle, jossa minulla on soittotunnit. Soittotunnit alkavat yleensä siten, että kumpikin (minä ja opettajani) kaivaa kalenterit esille ja sovitaan ensi viikon soittotunnista ja muista aikatauluista. Sitten avaan viulun ja ruvetaan soittamaan! Soittotuntini kestävät 1,5h. Heti soittuotuntini päätyttyä meillä alkaa luokkatunti. Luokkatunnilla jokainen, jolla on valmista ohjelmistoa, esittää jotakin ja saa sitten palautetta muilta opettajani oppilailta. Pidän luokkatunneista. Minusta on kiva kuulla palautetta soitostani ja on kiva kuunnela muidenkin soittoa ja edistymistä. Saan siitä harjoitteluintoa. Luokkatunnin jälkeen (tai joskus kesken luokkatunnin) lähden junalle. Paluumatkallani sitten luen kirjoja, kuuntelen musiikkia tai teen läksyjä, jos niitä on vielä jäänyt tekemättä.

 





 

Tässä pakollinen junaselfie.

 

 

Äiti tai isä tulee hakemaan minua junalta kotiin. Tässä vielä todella laadukas kuva kotimatkalla.

 

~Charlotte~

 

Postaustoiveita ja -ideoita saa kertoa!

Viktoria Mullova-kirja

Hei!

Äitini sai joululahjaksi Viktoria Mullovan elämänkertakirjan. Äitini luettua sain lukea sen. Kirja oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Kirjan alkupuolisko oli ehkä hieman tylsä minun mielestäni, koska siinä kerrottiin Viktorian suvun taustasta ja heidän elämästään. Itseäni enemmän kiinnosti Viktorian elämä.

Viktorian elämänkerta oli erittäin innostava. Oli mielenkiintoista lukea Viktorian kilpailuihin valmistautumisesta ja loikkauksesta. Viktorian loikkaus oli kyllä jännittävä ja iso asia. Se on vaatinut hurjasti heittäytymistä. Viktoria loikatessaan tiesi, ettei välttämättä näkisi perhettään enää koskaan. Itse en kyllä olisi kyennyt moiseen, en edes uran takia.

Minusta on mielenkiintoista, että Viktoria on opetellut soittamaan barokkiviululla ja -jousella sekä virittänyt viulunsa tavallista alemmalle viritystasolle (440) silloin, kun hän soittaa Bachia. Se on ollut varmana suuri muutos, melkein kuin opettelisi uudestaan soittamaan.

Lopuksi sitten vielä video, kun Viktoria soittaa Sibeliuksen viulukonserton Sibelius-viulukilpailussa 1985. Ja Viktoria voitti sen.

 

~Charlotte~

P.I.Tsaikovski

Moi!

Pjotr Iljits Tsaikovski on lempisäveltäjäni. Kaikki hänen teokset, jotka on sävelletty viululle, ovat aivan loistavia. Minun ykkössuosikkini on ehkä viulukonsertto. Siinä on niin paljon mahtavia melodioita, että niistä olisi saanut aikaiseksi vaikka kuinka monta erillistä kappaletta. Konsertto on myös siinäkin mielessä mahtava, että se ei ole pelkkiä melodioita, vaan siinä on myös hienoa virtuositeettia. Tahtoisin itse päästä soittamaan kyseistä konserttoa mahdollisimman pian.

Tsaikovski syntiyi 7.5.1840 Votkinskin kaupungissa ja hän on siis romanttisen aikakauden säveltäjä.

Alunperin Tsaikovski opiskeli lakia ja valmistui Pietarin lainopillisesta koulusta v. 1859. Sen jälkeen Tsaikovski sai viran oikeusministeriöstä, jossa työskenteli pari vuotta.

Myöhemmin Tsaikovskista tuli harmonian professori Moskovan konservatorioon.

Tsaikovskin tunnetuimpia teoksia ovat baletit Pähkinänsärkijä, Prinsessa Ruusunen ja Joutsenlampi.

 

~Charlotte~

Lempimusiikkini

Hei!

 

Minä, kutein useimmatkin ihmiset, kuuntelen paljon musiikkia. Kaikki ei ole klassista, vaan kuuntelen myöskin poppia ja soulia ja räppiä yms. Minusta on ihanaa, että on niin monta musiikkigenreä. Jokaiselle löytyy jotakin.

Minulla ei ole suosikkiartistia/-bändiä, enkä fanita ketään. En vain osaa fanittaa ketään. Olen useampaan otteeseen yrittänyt (joo tiedän sen olevan erittäin epätoivosta), mutten ole koskaan onnistunut. En jaksa kuunnella saman artistin/bändin musiikkia paljoa, että voisin sanoa olevani fani.

 

Tässä kuitenkin muutama tämän hetken suosikkikappalettani:

 

 

Tämä kappale on minusta kiva, koska se on niin rento. Aina, kun kuulen sen minun tekee mieli tanssia. Videokin on mielestäni hauska. Uptown Funk on vain sellainen kappale, josta tulee aina hyvä fiilis. Se toimii erittäin hyvänä fiiliksen nostattajana esim. silloin, kun joku asia ottaa päähän tai harmittaa.

 

 

Tätä kappaletta olen kuunnellut viime päivien aikana todella paljon. En tiedä mikä tuossa kappaleessa on, melodia vaikko sanat. Ehkä molemmat. Pidän erittäin paljon siitä, että kappaleen alussa laulaja laulaa ilman säestystä. Minun mielestäni Carly Rose Sonenclarin versio on paras, vaikka alkuperäinen esittäjä on Nina Simone. Hänenkin versio toki kannattaa käydä kuuntelemassa. :)

 

 

Tämä kappale on mahtipontinen. Itse lauloin tätä syksyllä. Tiesittekö, että Andrea Boccelli on sokea? Minun mielestäni hänellä on todella upea ääni. Sitä on vain ilo kuunnella.

 

 

Tämä teos on yksi kestosuosikeistani. En vain voi ymmärtää, miten Tsaikovski on voinut säveltää noin ihana teoksen. En varmaankaan koskaan kyllästy sen kuuntelemiseen. Konserton kaikki osat ovat ihania ja ne muodostavat niin täydellisen kokonaisuuden. En tosin osaa sanoa, kenenkä esittämä versio on paras. Ehkäpä David Oistrakhin versio on lempparini.

 

Ettäs tällaista postausta tällä kertaa. Kommentoikaa mielipiteitänne!

 

~Charlotte~

 

P.S. En päässyt soittamaan RSO:n solistiksi. :(

RSO:n koesoitto

Moi!

Otsikosta päätellen voitte ajatella, että olin eilen koesoitossa. Ja niin olinkin! Eilen tosiaan menin Helsinkiin koesoittoa varten. Päiväni meni kutakuinkin näin: matkasin aamupäivällä Helsinkiin, harjoittelin, soitin koesoittoni ja illalla palasin kotiin. Itse koesoittotilaisuus oli todella jäätävä. Siellä oli 8 ihmistä kuuntelemassa. Vain yksi heistä tervehti minua, kun menin saliin. Sitten vaan rupsein soittamaan. He keskeyttivät soittoni 6 minuutin jälkeen, juuri ennen minun lempikohtiani. Vähän harmitti, kun en saanut soittaa niitä kohtia. Soitin siellä muuten Sarasaten Mustalailaulut ja mua säesti Naoko Ichihashi. Naoko on ihana säestäjä ja erittäin hyvä pianisti.

Ilmoittelen sitten tänne blogiin, kun saan tiedon, soitanko RSO:n konsertissa vai en. :)

Hyvää yötä!

~Charlotte~

Dmitri Sinkovsky

Hellurei!

 

Mulla on nyt ollut pienimuotoista postaustaukoa, palaan nyt sitten tänne kirjoittelemaan. Halusin laajentaa tämän blogin aihepiiriä, joten ajattelin nyt kirjoittaa lukemastani artikkelista.

 

Rondo-lehti ilmestyi postilaatikkoon pari päivää sitten. Heti saatuani lehden minun oli pakko lukea juttu, jossa kerrottiin venäläisestä muusikosta, Dmitri Sinkovskysta. Hän on viulisti ja kontratenori. Juttu oli erittäin inspiroiva, koska itse myös laulan viulun- ja pianonsoiton lisäksi. Oli erittäin mielenkiintoista huomata, että hän soittaa viulua ilman leukatukea. Itselleni leukatuki on välttämättömyys, joten ihmettelin sitä, kuinka ihmeessä hän pystyy soittamaan ilman sitä. Sinkovsky soittaa pääasiassa barokkimusiikkia. Hän on tehnyt musiikkivideon Vivaldin konserttoon nro7 d-mollissa (Adagio-osaan). Minusta tämä kyseinen video on erikoinen ja harvinaislaatuinen ollessaan klassiseen musiikkiin tehty musiikkivideo. Näitä vaan lisää, kiitos!

 

Kommentoikaa mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta, postaustoivomuksia saa kertoa!

 

~Charlotte~

 

RSO:n konsertti

Hello!

Olin eile Rso:n konsertissa musatalol. Ne soitti ekaks Schnittken 4. viulukonserton. Solistina oli Vadim Glutzman. Glutzman oli todella hyvä soittaja, hän sai mut tykkäämää Schnittkestä. En oo koskaa ollu mikää fani, mutta jokin siinä eile lumos mut. Olin iha otettu ja mä aion todellaki soittaa kyseisen kappaleen jossain elämäni vaiheessa! Tuo teos oli yhdistelmä romanttisia melodioita ja tulisia ristiriitaisia kohtia. :) Pidin kyllä todella paljon. 

Sitten olikin väliaika, juteltii paljon tuttujen kaa ja nautittii juomat! :) 

Sitten toisella puoliskolla oli Tsaikovskin 6. sinfonia. Mä oon aina ollu Taaikovskin fani, mutta nyt jostain syystä ei oikeen sytyttänyt. En tiedä, jotenkin Schnittken jälkeen kaikki oli jotenkin liian kaunista? En tiedä mikä oli, mutta Schnittke kyllä oli parempi... En olis koskaa uskonu sanovani tätä :) 

Konsertin jälkee mentii mun ystävän Emmin luo yöks. Hauskaa oli ja ootan meijän seuraavaa tapaamista! Kiitos kaikesta vieraanvaraisuudesta ja kaikesta! 

~Charlotte~ 

P. S. Tässä vielä yks kuva musta ja Emmistä musatalol :) Kuva aika huonolaatune mutta... XD